sunnuntai 27. lokakuuta 2013

31.Luku

Ohjeita naisille.


Parisuhteessa on sääntönsä. Ne ovat yleensä yhdessä kevyesti sommiteltuja sopimuksia, joita sopivassa tilanteessa voi olla noudattamatta. Aion kirjoittaa yksipuolisen ohjekirjan mieheltä naiselle koskien parisuhteessa elämistä. Ihan siitä syystä, että olen mies ja elän parisuhteessa naisen kanssa. Tämä on siis luonteva näkökulma ohjekirjaani. Yritän saada ohjeistani mahdollisimman rehellisiä ja sensuroimattomia. Tiedän, että on keinotekoista jaotella ihmiset miehiin ja naisiin, mutta ei kuitenkaan. Mies ja nainen on erilaisia. He käyttäytyvät erilailla ja se on hyvä. Ohjekirjastani tulisi toisennäköinen jos kirjoittaisin sen miehelle, mutta kun en ole koskaan seurustellut miehen kanssa, niin en voi olla varma. Omassa parisuhteessani saan ohjeita päivittäin ilman opaskirjaakin, joten haluan vastineeksi kirjoittaa yleisellä tasolla miehen laatimia ohjeita naiselle. Kannattaa ottaa opiksi. Mies on yllättävän helppo huonekalu, mutta se vaatii pientä huolenpitoa ja tuunaamista. Muuten se alkaa näyttää vuoden vanhalta Ikean sohvalta. Kasaan painuneelta ja rähjäiseltä.

1.ohje    

Miehelläkin on mielipiteitä.

Kun parisuhde on edennyt vaiheeseen, jossa hankitaan yhteiset seinät, alkaa yhteisen kodin sisustaminen. Usein naisella on tässä vaiheessa selvä kuva siitä, miltä kodin kuuluu näyttää. Miehellä ei välttämättä ole niin selkeää visoita, mutta joitakin itselleen tärkeitä huonekaluja, julisteita tai tavaroita miehellä saattaa olla. Nainen hakee kaapistaan värikartan, jonka avulla voi aloittaa kodin värimaailman suunnittelun. Mies hakee kaapistaan vanhan julisteen Risto Kurkisesta, joka voitti Jypin maalikuninkuuden 80-luvun lopussa monta kertaa perätysten. Nainen käy ostamassa tapettia ja maalia. Mies tapetoi ja maalaa ja laittaa julisteen vinttiin menevään laatikkoon. Ei sopinut kodin värimaailmaan. Samalla mies vie vintille vanhat huonekalunsa, mattonsa, stereonsa ja koko aiemmin eletyn elämänsä. Mieheltä kysyttiin mielipide sisustuksesta, mutta mies vastasi väärin. Mies ostaa itselleen paidan ja housut, jotka myötäilevät kodin värimaailmaa, jotta ei erottuisi maisemasta. Hän kävelee alistuneesti feng shui makuuhuoneeseensa, joka uuden sisustuslehden artikkelin mukaan vaikuttaa rakkauselämään voimakkaan positiivisesti. Siellä mies omassa feng shui sängyssään haistelee intialaista suitsukekynttilää Tekniikan maailma- lehti kädessään ja on onnellisempi kuin koskaan ennen.

2. ohje

Kaikesta ei aina ole pakko sanoa.

Kun parisuhde on edennyt vaiheeseen, jossa ei enää yritetä miellyttää toista, alkaa kumppanin virheisiin keskittyminen. Usein naisella on tässä vaiheessa käsitys, joka oikeuttaa hänen sanomaan miehen jokaisesta virheestä tai asiasta, joka naista kulloinkin ärsyttää. Joskus mies ansaitsee sen, mutta usein sanomista tulee myös aiheetta tai aivan väärin ajoitettuna. Jos mies on vapaapäivänään siivoillut, kokkaillut ja järjestellyt paikkoja kuntoon, niin naisen tullessa kotiin on törkeää ja itsekästä naisen osalta kiinnittää ensimmäisenä huomiota siihen, että hella on jäänyt likaiseksi tai astiat on laitettu väärään järjestykseen astiakaappiin. Vähemmälle huomiolle jää ne kaikki asiat, jotka mies on tehnyt. Kiitoksen sijaan tulee moitetta. Niin se tässä yhteiskunnassa monen muunkin asian suhteen menee. Vaikka olisikin niin, että mies on imuroinut vähän huonosti tai täyttänyt astiakaapin väärin, niin mies on kuitenkin imuroinut ja täyttänyt astiakaapin, niin kuin miehen kuuluukin tehdä, mutta mies lopettaa imuroinnin ja astiakaapin täyttämisen jos joka kerta kuulee niin tehtyään niistä jotain negatiivista. Kaikesta ei ole pakko aina sanoa ja joskus voi sanoa, että tosi hyvin imuroitu, vaikka koti näyttäisi kuin kaatopaikalta. Se on vain kohteliasta joskus niin sanoa. Mitäpä jos mies sanoisi silloin kun nainen meikkaa ja puunaa itseään kauniiksi ja kysyy mieheltään, että miltä hän näyttää, että oletpas meikannut huonosti, näytät todella huonolta. Ei saatana, miten oletkin saanut itsestäsi tuon näköisen. Kaikesta vaan ei ole pakko aina sanoa, vaan voi kohteliaisuussyistä valehdella. Kulta, näytät todella viehättävältä. Kulta, tiskasit tosi kirkkaaksi kaikki lasit. Oikeassa olemisen pakko on raastavaa itselle ja lähiomaisille. Hallitsemattomana se johtaa syvään yksinäisyyteen.

3.ohje

Anna miehen tuntea omalla tavallaan.

Suomalainen mies ei osaa näyttää tunteitaan. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Nämä ovat vanhoja, kuluneita fraaseja, joita käytetään vieläkin puhuttaessa suomalaisesta miehestä. Osa miehistä rikkoo jo hienosti tätä uskomusta, itkemällä laskelmoidun vuolaasti television lauluohjelmassa, mutta osa miehestä reagoi spontaanisti vain noin viidentoista vuoden välein Suomen voittaessa jääkiekon mm-kultaa tai jos uutisissa kerrotaan alkoholiveron nousemisesta. Ehkä on kuitenkin niin, että mies ei vain osaa tuntea sen paremmin. Mies istuu sohvalla pahasti keskeneräisenä oluttölkki kädessään, sisällään sukupolvien ketju sotatraumoja ja liian ankaraa kasvatusta, jossa itkeminen ja muu tunteiden spontaani näyttäminen on ollut syvästi paheksuttavaa. Yhtäkkiä miehen tulisi olla valmis valuttamaan vuolaasti tunteita, unohtamatta kuitenkaan karskia ja suoraviivaista miestä itsessään, joka ihanimmillaan johtaisi siihen, että samalla kun mies poraisi isolla poralla isoa reikää yhteisen kodin seinään, niin hän poran suristessa itkisi ja näyttäisi heikkouttaan ja vuosikymmenten traumat valuisivat hikenä ja kyynelinä huoneen lattialle. Näin tulee vielä tapahtumaankin, mutta se ei tapahdu painostuksen edessä. Mies kutistuu kasaan ja sisällä riipivä riittämättömyyden tunne käpertää miehen entistä syvemmälle itseensä ja ainoaksi ulospääsyksi jää ankara viinan juominen, joka alkoholiveron nousun vuoksi on entistä kalliimpaa. Miestä voi makupalojen avulla kannustaa avaamaan vähän itseään, mutta jos mies alkaa myöhemmin käyttää sanoja jaxuhali, voimaantuminen tai downshiftaaminen, niin kannustus on mennyt liian pitkälle. Mies on mennyttä ja hänet on syytä jättää voimaantumaan yksikseen.

4.ohje

Älä yritä muokata miestä.

Jokaisella meillä on tietyt kriteerit kumppania kohtaan. Harvoin, tuskin koskaan kaikki kriteerit kuitenkaan täyttyvät. Kun kaksi ihmistä, vapaaehtoisesti päättää ryhtyä parisuhteeseen, niin samalla molemmat sanattomalla sopimuksella lupaavat hyväksyä myös ne virheet ja piirteet toisessa, joista ei niin hirveästi pidä. Mies ei lähtökohtaisesti tule parisuhteeseen koulutettavaksi paremmaksi mieheksi, vaan tasavertaiseksi kumppaniksi naisen kanssa. Jos nainen huomaa parisuhteen edetessä, että mies ei täytä hänen asettamiaan kriteereitä, niin ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä miehen keskeneräisyys tai jättää mies. Täysin poissuljettu vaihtoehto on, että nainen yrittää kouluttaa miestä näyttämään ja käyttäytymään haluamallaan tavalla. Mies ei ole koira, vaan ihminen, vaikka joskus näyttää ja käyttäytyy kuin eläin. Niille naisille ohjeeksi, joilla on kunnianhimoisia kriteereitä kumppania kohtaan, niin kannattaa laittaa ilmoitus eliittikumppani-treffisivustolle.

5.ohje

Anna miehen katsella muita naisia.

Miehellä, joka katsoo vähäpukeista naista ensin silmiin, on jokin rakenteellinen vika. Kaupungin kadut, kaupat ja leikkikentät on täynnä kauniita naisia, kauniisti pukeutuneita naisia, kauniisti käveleviä naisia, kauniisti hymyileviä naisia, joita on ilo ohikulkiessaan katsella. Se ei tee miehestä seksististä, naista välineellistävää ihmispersettä. Se ei tarkoita sitä, että niitä katselee sillä ajatuksella, että olisipa ilo kaataa nainen sänkyyn, vaan ihmisen silmä hakeutuu katsomaan kaikkea kaunista. Toisia naisia katseleva mies on uskollinen, vaikka katse välillä harhailisikin. Se on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. Olisi loukkaus ohikävelevää naista kohtaan jos hänen sijaan katselisi sillankaidetta. Parisuhteessa pitää olla vähän tilaa harmittomille vilkuiluille ja pienille fantasioille. Pidän tärkeänä asiana sitä, että kumppanini ymmärtää sen, että jos Peter Nyman alkaisi flirttailemaan minulle, niin saattaisin flirttailla takaisin. Sehän on vain pieni harmiton fantasia, josta olen nähnyt unta. 

6.ohje

Mies pyytää apua jos tarvitsee sitä.

On miehiä, jotka menevät läpi harmaan kiven pyytämättä koskaan apua keneltäkään. He ovat miehiä, jotka kuolevat nuorena, sillä harmaa kivi on aina kovempi kuin miehen pää. Vastaavasti on kasvava joukko miehiä, jotka saavat apua, vaikka eivät sitä tarvitsisikaan. Antakaapas kun kerron. Jos mies ajaa autoa ja nainen istuu vieressä, niin mies kyllä pyytää apua jos ei tiedä mitä vaihetta kuuluu käyttää tai kuinka reunassa kannattaa ajaa tai kuinka kovaa ylinopeuttaa uskaltaa ajaa. Naisen ei tarvitse antaa tilanteessa sanallista apua jos mies ei sitä pyydä. Mies on käynyt autokoulun ja osaa ajamisen perussäännöt ilman, että nainen on niistä vieressä muistuttamassa. Jos mies tekee ruokaa, niin hän tulee pyytämään naiselta apua jos ei tiedä millä kauhalla keittoa hämmentää tai millä veitsellä vihanneksia pilkkoo tai millä pannulla lihaa paistaa. Naisen ei tarvitse tulla antamaan oikeita välineitä miehen käteen jos mies ei sitä pyydä. Mies on kuitenkin tehnyt ruokaa jo kymmeniä vuosia ja osaa pyöräyttää makaronilaatikon välineellä kuin välineellä. Täysissä järjissä oleva aikuinen mies osaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Naisen ei tarvitse olla siitä huolissaan. Kyllä mies pärjää. 

7.ohje

Mies etsii parisuhteesta kumppanuutta.

Mies haluaa parisuhteen, koska haluaa itselleen kumppanin. Mies haluaa tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, harrastaa, matkustella, tehdä kotitöitä, käydä treffeillä, tehdä lapsia tai olla tekemättä, harrastaa seksiä, katsella televisiota, nähdä ystäviä, riidellä, peilata itseään, nauraa, itkeä ja nukahtaa yhteiseen sänkyyn. 
Mies ei halua kumppanikseen äitiä, joka hoivaa miestä ja antaa turvaa.
Mies ei halua kumppanikseen palvelijaa, joka tuo miehelleen aamiaisen sänkyyn.
Mies ei halua kumppanikseen keski-ikäistä teiniä, joka paiskoo ovia, kun ei saa haluamaansa.
Tai onhan niitä miehiä, jotka haluavat.
Vihjeeksi, sellaisen miehen voi jättää. 
Mies haluaa kumppanin, naisen, rakastajattaren, kaikki samassa paketissa. Mies haluaa kumppanin, joka arvostaa miestä vailla kohtuuttomia vaatimuksia. Mies haluaa luoda kotiin ilmapiirin, jossa voi hullutella, leikitellä tai piiloutua. Mies haluaa kodin, jossa punaviinitahra uudella sohvalla on vain merkki onnistuneesta illasta. 
Ainakin mies minussa haluaa.

röyhkä-rättö-lehtisalo hiekkarantaa 

risto-kateelliselle ystävälle 





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

30.Luku

Vaimon Kultainen Käytöskirja.



Mieheni nukkuu vielä. Liikun mahdollisimman hiljaa ja hämmennän puuroa liedellä niin, että astiat eivät kolise. Mieheni ei tykkää yhtään jos herää astioiden kolinaan. Minulla on uusi hieno Hagmanin kattila. Sain sen mieheltäni joululahjaksi. Hän se aina osaa. Teen puuron loppuun, kiehautan vahvat kahvit ja voitelen leivät valmiiksi. Mieheni haluaa neljä kurkkusiivua leipänsä päälle. Hän ei tykkää jos olen laskenut väärin. Lasken aamiaisen tarjottimelle ja vien makuuhuoneeseen. Mieheni on jo herännyt. Tuon hänelle vielä sanomalehden ja pöyhin hänen tyynyään kuohkeammaksi, jotta sängyssä on hyvä syödä ja lukea. Menen herättämään lapseni. Niitä tippuu minusta vuosittain kuin lehtiä syksyisistä puista. Mieheni sanoo, että ehkäisy on pahasta. Kyllä mieheni tietää. Onhan hän sentään mies. Meikkaan itseni raikkaaksi, jotta näyttäisin viehättävältä mieheni silmissä. Samalla vaatetan lapset ja survon paistia vuokaan päivällistä varten. Sain paistivuuan syntymäpäivälahjaksi mieheltäni. Hän se aina tietää mitä nainen tarvitsee. Lapsemme ovat kuin nukkeja. He eivät nahistele, pidä melua, istuvat ryhdikkäästi ruokapöydässä, tottelevat ja omaavat täydelliset käytöstavat. He ovat oikeita herranterttuja. Mieheni on laatinut meille kasvatussäännöt. Lapsilleni ja minulle. Ne ovat melko ankarat, mutta hän on sanonut, että ne on meille kaikille parhaaksi. Mikä minä olen vastaanpanemaan. Kyllä hän miehenä tietää. Silloin kun mieheni ei ole kotona ja minulle tulee epätietoisuus miten toimia, otan kirjahyllystämme Vaimon Kultaisen Käytöskirjan ja luen sieltä. Sain sen mieheltäni hääpäivälahjaksi. Hän on niin huomaavainen, että oli alleviivannut sieltä tärkeitä lauseita valmiiksi. Minulla on maailman kultaisin mies. Kehun häntä aina ystävilleni, kun tapaan heitä vuoden välein. Miehelläni on paljon menoja, mutta se on ymmärrettävää. Hänellä on työnsä, harrasteensa, yhteiskunnalliset tehtävät, saunaillat ja peli-illat. Hänen on mentävä niihin kaikkiin. Ne ovat miehen velvotteita. Ja kuka silloin pitää kodistamme ja lapsistamme huolen ellei vaimo. Ne ovat vaimon velvotteita. Näin sanoo mieheni ja Vaimon Kultainen Käytöskirja. Minua hymyilyttää. Mieheni saapuu keittiöön katsomaan joko paisti alkaisi valmistua. Yritän näyttää mahdollisimman viehättävältä. Minulla on hieman silmämeikkiä, valkoinen essu ja kädessä lihanuija. Näen rakkautta mieheni silmäkulmassa. Hänen olemuksestaan näkee, että on lauantai ja se tarkoittaa sitä, että illalla hiljaisuuden laskeutuessa, sammutamme makuuhuoneestamme valot, menemme peittojen alle ja hän nousee päälleni ja liikehtii hetken edestakaisin, kunnes nukahtaa rauhalliseen uneen. Ennen tuota yhteistä, romanttista rakkaushetkeämme minun on kuitenkin vielä silitettävä iso vuori pyykkiä ja taitaa olla se päivä kuukaudesta, jolloin talomme ikkunat olisi syytä taas pestä. Hyräilen ääneen kappaletta oh, what a beautiful morning, oh what a beautiful day.

AAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.... Herään hikisenä omaan huutooni. Katselen ympärilleni. Vaimoni makaa vierelläni eikä totutusti herää edes huutooni. Hiljalleen ymmärrän, että olen herännyt kesken painajaisen. Olin unessa nainen. Seisoin keittiöjakkaralla ikkunalasta kädessä ja pesin ikkunoita. Vieressäni istui mies Vaimon Kultainen Käytöskirja kädessä vittumainen ilme kasvoillaan. Ikkunalasin takaa näkyi 1950-luvun Suomi. Huhhuh mikä uni. Hiki valuu vieläkin. Annan hengitykseni tasaantua ja yritän nukahtaa uudelleen.

Aamulla herään, kun koira yrittää käyttää sänkyä trampoliinina. Vaimoni ei totutusti herää siihenkään. Puen päälleni ja vien koiran aamulenkille. Aamulenkin jälkeen pistän kahvin tippumaan ja aamiaistarpeet pöydälle. Yritän olla mahdollisimman hiljainen, ettei vaimoni herää. Pilkon kurkkuja ja tomaatteja uudella hienolla kokkiveitselläni. Sain sen vaimoltani joululahjaksi. Kyllä hän aina osaa. Vaimoni herää. Kaadan hänelle kahvin valmiiksi kupposeen. Hän menee vessan peilin eteen puristamaan naamansa mustapäistä punaiseksi. Otan lempeän halausasennon ja toivotan vaimolleni hyvät huomenet. Hän vähän törmää minuun, taputtaa olalle ja naputtaa lattialle tippuneista kahviporoista. Hänen olemuksestaan näkee, että on lauantaiaamu, mutta unet ovat jääneet vielä vähän kesken ja että illalla pimeyden laskeutuessa, sammutamme makuuhuoneestamme valot, menemme peittojen alle ja nukahdamme. Ennen tuota yhteistä, romanttista rakkaushetkeämme minun on kuitenkin vielä tehtävä ruokaa ja imuroitava. Hyräilen ääneen päässäni soivaa Cheekin Timantit on ikuisia-biisiä ja yritän hakata lihanuijalla päätäni, että se ei enää soisi siellä. Nipistän itseäni, jotta heräisin. En herää. Ikkunalasin takana näkyy vuoden 2013 Suomi. Nipistän itseäni kovemmin.
En perkele herää vieläkään.
 

hyvän vaimon käsikirja v.1950

sub-urban tribe-now and ever after






keskiviikko 16. lokakuuta 2013

29.Luku

Avioliittomme viimeinen päivä.


Siinä sinä olet. Avaan silmäni ja näen sinut pihisevän suu auki vieressäni. Yritän nousta sängystä ylös, mutta painovoima on minua vahvempi. Luovutan ja painan nappia, jolloin koko sängyn pääty nousee ylös. Sinä valut samalla painalluksella hereille ja siinä me, kaksi vanhaa lehdetöntä puuta, makaamme toisiimme nojaten, yrittäen kömpiä jaloillemme vierellämme olevien rollaattorien luokse. On huhtikuun 24. päivä vuonna 2057. Sinä täytit kuukausi sitten 83 ja minä 81. Olet vieläkin minun kuumapuuma. Puuma sinä olit jo silloin kuin tapasimme. Milteipä revit minut äitini rinnoilta, kun haistoit mehevän lihan tuoksun. Olemme olleet aviossa 44 vuotta ja siinä ajatuksessa on jopa jotain perverssiä, mutta jokaisessa parisuhteessa on omat perverssiytensä. 

Ajamme sohvalle jättäen rollaattorimme jonoon huoneen ovelle. Avaamme tv:n. Siellä tulee Ostoskanava. Vetreä mummo mainostaa kuuminta huutoa olevaa laitetta, joka kiinnitetään korvan taakse. Se kiristää kasvojen ihoa saaden rypyt katoamaan. Vanhus saadaan näyttämään yhtä luonnolliselta kuin vauva, jolla on viikset. Me emme moiseen hömpötykseen sorru. Pidämme rypyistä. Suurin osa niistä on nauramalla hankittu. Rypyt ovat kuin ihmisen mukana kulkeva päiväkirja. Viimein ovikello soi. Hoitaja tulee sovitusti. On pesupäivä.

Hoitaja on Chilestä Suomeen muuttanut Romano. Ennen kuin suuret ikäluokat saatiin lapioitua multiin, heidät piti saattohoitaa. Suomeen muutti yli miljoona maahanmuuttajaa ja se aiheutti närää PerusSuomalaisten raunioille perustetulle VerojaMaksavatLihanSyöjäHeterot Ry:n jäsenistön keskuudessa. He järjestivät lukuisia mielenosoituksia, jossa kantoivat banderolleja ' tulevat täne ja vievät medän vanhusten hoidonkin.' Romanon laskeuduttua Helsinki-Vantaan lentokentälle liikkeen johtaja Nick Hirviperse oli Mamban t-paita päällä vastaanottamassa natsitervehdyksineen. 
Menemme Romanon kanssa suihkuun. Hän on kaunis nuori mies, johon vaimoni on vähän lämässä. Suon sen hänelle. Itsekin katselen sillä silmällä lähikaupan nuorta hymyilevää naiskassaa. Romano jättää minut suihkun alle. Hän menee vaimoni luo. Mustasukkaisuus läikkyy yli, eikä allani ole edes vaippaa. Seison suihkussa ja näen itseni vastapäisessä peilissä. Vartaloni näyttää lenkkimakkaralta, joka on ollut viikkoja jääkaapissa ilman pakkausta. 

Päätämme vaimon kanssa vähän seikkailla. Lähdemme lähikauppaan ilman rollaattoreita. Kävelemme käsi kädessä muovista tehdyn puiston läpi. Vastaan kävelee ryhmä kosketusnäyttöteinejä, jotka klikkavat toisiaan tullakseen näkyviksi. Nojaamme toisiimme osin rakkaudesta, osin käyttäen toisiamme kävelykeppeinä. Kesken matkaa alkaa vituttaa se vanha lähikaupan mainos, jossa kauppa on yllättävän lähellä. Jokainen askel on pieni ikuisuus, mutta onneksi sinä köpötöt vierelläni. 

Iltapäivällä viihdytämme toisiamme vitsailemalla toistemme sairauksista ja laskemalla luomia ihoiltamme. Otamme sen liian kilpailuhenkisesti ja lopetamme. Nalkutat minulle jostakin, mutta onneksi en enää kuule mitään. Menet hiljaiseksi, kun kesken puheensorinasi laitan huuleni huuliasi vasten. Huulet ovat kuin hapankorput. Nimenomaan korput. Nimenomaan hapan. Pidämme kieliä toistemme suussa, emme kiihottuaksemme vaan pitääksemme toistemme tekohampaita paikoillaan. 

Illan katsomme televisiota. Haluaisit puristella mustapäitäni, mutta näkösi on jo niin huono, ettet näe kunnolla edes naamaani ja kasvoni on jo niin hauraat, että kyntesi menisivät ihoni läpi kitalakeen saakka. Istumme aivan vierekkäin, kuin rusinat simapullossa. Uutisissa tulee pätkä presidentinvaaleista, jossa Suomen kautta aikojen vanhin ehdokas Paavo Väyrynen tiuskii pettymystään kolmannesta sijasta ja uhoaa, että hänestä kuullaan vielä. Suomalainen Yhtiö Arctic Water on alkanut liiketoimenaan myydä sulaneesta jäätiköstä jäävettä. Yhtiön toimitusjohtaja valuu lähetyksessä lipeää, hikeä ja Dollareita. Urheiluruudussa kerrotaan Jypin kahdennestatoista perättäisestä KHL-mestaruudesta. Yhdeksältä alkaa illan kohokohta vanhusten BB-talo. Sarjan voittaa vanhus, joka jää eloon. Tämän iltainen lähetys on finaali. Ennakkosuosikki on Esko Eerikäinen, jolta ei tunnu lähtevän henki kirveelläkään. 

Menemme sänkyyn. Pidämme toisiamme kädestä. Kysyt minulta, että mikä on ollut avioliitossamme parasta ja tärkeintä. Vastaan, että tämä. Että joka ilta on saanut tulla viereesi ja nukahtaa siihen. Että on ollut jotain pysyvää. Jotain johon voi luottaa. Että, vaikka ne tuulet ovat välillä kovastikin riepotelleet, niin sinä olet pysynyt. Me olemme pysyneet. Se on tärkeintä. Toivotamme toisillemme hyvät yöt ja menemme lusikkaan. On parillinen päivä, joten menemme minuun päin. Nukumme. Emme aivan aamuun asti, vaan siihen
Kunnes kuolema meidät erottaa. 

timo rautiainen trio niskalaukaus-lintu

YUP-kuolematon 





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

28. Luku

Vain vuosien matka pojasta isäksi.



Tulet herättämään minut yöllä. 
'Isi, mulla on huono olo.'
Nousen sängystä ja vien sinut vessaan. Samalla kun oksennat pönttöön, pidän hiuksistasi kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi oksennuksestasi. Hiuksesi tuntuvat pehmeältä. Lasten hiuksilta. Vien sinut takaisin sänkyysi ja laitan ämpärin sängyn viereen. 
'Jos vielä oksettaa, niin oksenna ämpäriin, se on vain mahatautia, mutta voit tulla herättämään isin jos on huono olo'.
Lapseni nukahtaa.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Heitän palloa rivitalomme seinään. Pallo kimpoilee seinästä takaisin ja otan kopin. Heitän uudestaan ja jatkan tunteja. On perjantai ja sisällä kotona on miehiä, tyhjiä pulloja ja tupakansavua. Heitän palloa ja kuvittelen, että on peli käynnissä. Minä vastaan muu maailma. Kaikki riippuu seuraavasta heitosta. Äiti tulee hakemaan. On aika mennä nukkumaan. 
En nukahda.

Kävelemme pois uimahallista. Torin laidalla on joukko lapsia. Heillä on pullo suojana ja turvana. 
'Isi, mitä nuo isot lapset tekevät'?
En löydä sanoja. En tiedä vastausta. 
Ehkä he hakevat huomiota. Ehkä he mielessään pelaavat peliä he vastaan muu maailma. Kaikki riippuu löytyykö oikeata aikuista.
Joka viheltäisi pelin poikki ja sanoisi, että ei tarvitse pelata.
Vai tuleeko kylmä käsi.
Kylmä maailma.
Kylmä ajatus.
Että jokainen hoitaa vain omansa.
Nousemme bussiin ja pidän kättä hänen ympärillänsä.
Lapseni katsoo bussin ikkunasta ohi liukuvaa kaupunkia.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Seison mattotelineellä. Minulla on yöpuku ja kumpparit jaloissa. Naapuri tulee, ottaa syliin. Hän tietää missä on minun vanhempani. Äiti vie minut kotiin ja nukuttaa.
On pelottavaa herätä yöllä, kun ketään ei ole kotona.

'Isi, soitatko sitten huomenna?'
Istut auton takapenkillä. Sunnuntai matelee moottoritien ympärillä. Viikonloppu vetää viimeisiä henkosia sisäänsä. Isi-viikonloppu, niin kuin sinä meidän yhteisiä viikonloppuja nimität.
Se on joka toinen viikonloppu.
Isi-viikonloppu.
Silloin olen isi vuorokauden jokaisen minuutin.
Olen läsnä sinulle.
Pelaamme, herkuttelemme, harrastamme, saunomme, ulkoilemme, nauramme, kiukuttelemme.
Sunnuntai-iltana lapseni istuu auton takapenkillä.
Hän ei näe, kuinka silmäni kostuvat.
Siksi, koska näen hänet vasta keskiviikkona.
Siksi, koska rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Sinä tulit tasan seitsemän vuotta sitten.
Sinä vauvaksi.
Minä pojasta isiksi.
Meidän välillämme on lukema vaihtuneita vuosia.
Ja se poika minussa pysyy, vaikka synnyin isiksi.
Poika on minussa sisällä.
Ja ne kaikki muistot.
Ja ne kaikki surut, pelot ja pallopelit
Ehkä minä olen isinä korostetusti läsnä.
Ehkä isi vähän kompensoi.

Joka kerta, kun sinulla on huono olo, niin minä tulen pitämään sinun hiuksista kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi.
Sinä voit tulla herättämään isin. 
Yritän olla aikuinen.
Tukena ja turvana.
Tukena.
Turvana.

Aikuinen.
Jotta kenekään ei tarvitsisi tulla surulliseksi näyksi torin laitamille.
Aikuinen.
Joka pitää lastansa hiuksista.

Minä rakastan sinua niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

katri helena-kuudenikäinen




maanantai 7. lokakuuta 2013

27.Luku

Oodi arjelle.


Se lähtee aina aamusta. Lähden kotoa hetkeä ennen kuin sinä nouset sängystä. Se on meidän parhaaksemme. Et ole aamuihminen. Yhteisinä arkiaamuina kävelen varjona seinillä. Ennen kuin lähden, tulen sänkymme viereen. Kevyt kosketus. Suudelma.
Minä lähden päiväksi jonnekin.
Sinä lähdet päiväksi jonnekin.
Kunnes palaamme.

Palattuamme päivä näkyy väsymyksenä kasvoillamme. Tulet kotiin myöhemmin kuin minä. Olen eteisessä vastassa. Halaus. Suudelma. Koira yrittää päästä ulos nahoistaan.
Vaihdellaan sanoja. Ne voivat olla merkityksettömiä. Sellaisia, jotka eivät jää mieleen.
Silti ne merkitsevät. Me sanomme ne toisillemme. On parempi sanoa ne sanat kuin jättää sanomatta.
Se on huomioimista. Me jaamme toisillemme jotain ajasta, jonka vietämme toisiltamme erossa.

Joinakin päivinä rakkaus kuuluu kotonamme imurin ja pesukoneen ääninä. Rakkaus vetää lakanoita molemmista päistä ja ripustaa pyykkejä telineelle. Rakkaus tuoksuu makkarakastikkeelle tai pussiteelle. Teemme toisillemme arkea. Yhdessä. Mitä järkeä olisi parisuhteessa, jossa tekisimme kaikki erillämme. Parisuhde, jossa on yhteistä vain yhteisen kodin seinät, ei ole parisuhde vaan tottumus.
Joinakin päivinä rakkaus kuuluu äänenkorotuksena välillämme. Sanat ovat painavia ja kiertävät vihaisina ympärillämme, kunnes hiljenevät ja löytävät oman paikkansa.
Joinakin päivinä rakkaus kuuluu lapsen äänenä asunnossa. Niinä päivinä unohdan maailman kaikki muut äänet ja katselen maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Siinä maailmassa kaikki pienikin saa suuren merkityksen ja sanat ovat vielä höyhenenkevyitä. Se maailma on äärettömän kaunis ja samalla siinä maailmassa on vielä paljon asioita, joita ei vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna tarvitse vielä ymmärtää.

Jokaisena iltana meidän paikkamme on sohvannurkalla.
Se on meidän tila.
Sinne ei muu maailma pääse.
Saattaa siinä kanssamme olla tv-ohjelma, sosiaalinen media tai koira, joka ei rauhoitu milloinkaan.
Se on meidän tila.
Meidän ilta.

Yötä varten painamme itsemme kiinni sänkyyn.
Makaamme vierekkäin, lähekkäin. Hetkeä ennen unta pidämme kiinni toisistamme ja Ipadista, jolla pelaamme muutaman sanajahdin.
Nukkumaan käymme lusikassa, joka toinen ilta sinuun ja joka toinen ilta minuun päin. Sanomme toisillemme
Minä rakastan sinua.
Minä rakastan sinua.
Aiemmin saatoimme nukkua lusikassa läpi yön. Sittemmin puoli yötä, puoli tuntia, puoli minuuttia.
Ei sillä ajalla väliä. Vaan sillä että menemme ja sanomme. Joka ilta ne kolme sanaa ja ne tarkoittavat.
Sinä nukahdat heti. Niin sinä aina teen. Minä irtaannun lusikasta, otan Ipadin esille, katson tuloksia ja sm-liigan maalikoosteen.

Katson kun nukut. Suutelen ihollesi itsestäni kuvaa, jotta näkyisin sinussa silloinkin, kun riisut verhotun vartalosi paljaaksi, ilman minua.
 Nukun.

Se on meidän arki.

Olen kuullut sanottavan, että hyvä parisuhde on arjen sietämistä.
Miksi sietämistä?
Voisiko se olla arjen elämistä, eikä elämä voi olla sietämistä.
Elämä on elämistä.
Parisuhdearki on vauvan huutoa ja makkarakastiketta.
Rahahuolia ja riitasointuja.
Lusikassa nukkumista ja silmiin katsomista.

Parisuhdearki on pimenevä lokakuinen maanantai-ilta.
Tässä. Nyt. Muuta ei tarvita.

sister flo-white noise

ilkka alanko-kullanhuuhtoja



torstai 3. lokakuuta 2013

26.Luku

Lumikki ja seitsemän parisuhdekääpiötä.


Kaikki muistaa Lumikin. Lumikki on maailman kaunein neito. Tässä tarinassa Lumikki on prinsessa tai prinssi. Lumikki on mies tai nainen, jonka kanssa parisuhdekääpiöt yrittävät saada parisuhteensa toimimaan. Parisuhdekääpiöt ovat sukupuolettomia. He voivat olla miehiä tai naisia. Usein he ovat hieman heitä molempia. Niin kuin me kaikki olemme. Me olemme parisuhteemme Lumikki ja parisuhteemme kääpiöitä. Ehkä pystymme tunnistamaan oman kääpiömme heistä.

Viisas

Viisas on parisuhdeprofessori. Valmistunut parisuhteen korkeakoulusta erinomaisin arvosanoin. Viisas asettaa älyn tunteiden edelle, sillä tunteet sekoittavat ulkoa opetellun maailmanjärjestyksen. Viisas suunnittelee elämänsä ja parisuhteensa 70-vuodeksi kerrallaan ja hämmentävää kyllä, pysyy suunnitelmassaan. Viisas viettää päivänsä arvostetussa ammatissaan ja illat työhuoneessaan, jalkautuen perheensä pariin vain katsomaan a-studiota televisiosta tai kärrätäkseen lapsiaan harrastusten pariin, jotta lapsista tulisi Viisaan kaltainen maailmaa järjestyksessä pitävä. Viisas suutelee Lumikkiaan vain jos se palvelee jotain hyötyä. Julkisesti ei koskaan. Viisas tietää teoriassa kaiken parisuhteesta ja tekee kaiken sääntöjen mukaan, tappaen Lumikkinsa tylsyyteen ja ajamalla hänet vieraisiin vuoteisiin. 

Jörö

Jörö rassaa enemmän autoaan kuin Lumikkiaan. Hänellä on autotalli, jossa hän makaa autonsa alla viikon putkeen ja saman aikaan Lumikkinsa makaa ikävissään yksin. Jöröllä on huolia, josta hän ei puhu. Hän hautaa huolensa viinaan, penkkiurheiluun ja parveketupakointiin. Jörö on valmistunut erinomaisin arvosanoin vain yhdestä koulusta, nimittäin mykkäkoulusta. Hän voi olla kuukauden puhumatta. Hän pieree enemmän kuin puhuu. Humalassa häntä ei hiljennä mikään, edes poliisi. Jörö on reppana, jolla on rajalliset itseilmaisun taidot. Saattaa humalassa puhua nyrkeillään. Jörö ei pidä ulkomaalaisista eikä homoista. Jöröjä löytyy eniten eräästä eduskuntapuolueesta, joka tänään erotti riveistään oikean emäjörön. 

Lystikäs

Parisuhteen vitsiniekka, oikea kuoliaaksi naurattaja. Tunnetaan hyvistä sutkauksistaan pariskuntatapaamisissa. Lystikäs on omasta mielestään maailman hauskin, mutta ihmettelee usein miksi maailma ei ole samaa mieltä. Lumikki tuntee myötähäpeää kumppanistaan, kun Lystikäs imitoi samalla äänellään ihan kaikkia ihmisiä. Huumori on lystikkään defenssi, jota hän ei itse tunnista. Lumikki tunnistaa ja sulkee hänet lopulta komeroon, kun heille tulee vieraita. Komero on harmissaan, että miksi siltä ei kysytty.

Unelias

Unelias pitää Lumikkiaan itsestäänselvyytenä. Unelias tulee töistä kotiin, riisuu itsensä kalsarisilleen, lysähtää sohvalle kaukosäädin kädessä ja kuukauden kuluttua ei enää huomaa kumpi on sohva ja kumpi Unelias. Unelialla on tasainen luonne. Kun hän on iloinen, hän näyttää kuin nukahtaisi. Kun hän on vihainen, hän näyttää kuin nukahtaisi. Kun hän on intohimoinen, kun hän on intohimoinen, Unelias katsoo Wikipediasta mitä sana intohimo tarkoittaa. Unelias laittaa perheelleen eineksiä, ottaa elämäntyökseen repsahtamisen maailmanennätysajassa ja pitää ohjenuoranaan, että rumat ne vaatteilla koreilee. Kun Unelias seisoo Lumikkinsa vierelleä, ihmiset kysyy, että onko hän varmasti vielä elossa. Kuollessaan Unelias näyttää samalta kuin ollessaan elossa innostunut.

Ujo

Ujo piiloutuu Lumikkinsa taakse. Pakenee juhlissa vahvaan humalaan tai popcornkulhoon. Juhlien jälkeen Ujo haluaisi Lumikiltaan irstasta seksiä, ja saisikin, mutta ei rohkene kysyä . Tyytyy pimeässä peiton alla. Miesujo kompensoi ujouttaan pukeutuen iltaisin salaa naisten vaatteisiin ja päästää rohkeutensa roolin varjolla valloilleen. Naisujo kompensoi ujouttaan toteuttamalla firman pikkujouluissa kaikki itsetukahdetut fantasiansa. 

Nuhanenä

Nuhanenä on suhteen uhrautuja. Hän tekee pyytämättä kaikki kotityöt ja toivoo siitä Lumikiltaan kiitosta, mutta ei sanomalla suoraan. Nuhanenä suostuu kaikkeen mitä Lumikki pyytää, vaikka ei itse haluaisi. Nuhanenä alistuu omasta tahdostaan. Häntä ei edes tarvitse alistaa. Nuhanenä ei ota vastuuta uhrautumisestaan, vaan panee kaiken muiden syyksi tai vetoaa huonoon lapsuuteen. Nuhanenällä on psykosomaattisia oireita, joita hän hanakasti jakaa muille. Hän hakee huomiota kolotuksilla ja kivuilla. Nuhanenällä on aina flunssa. Nuhanenä pelkää elämää, mutta ei tee asialle yhtään mitään. 

Vilkas

Vilkas on aina menossa. Hänellä on kalenteri niin täynnä, että osa sovituista tapaamisista tippuu olkalaukun pohjalle. Vilkkaalla soi aina puhelin, ovikello tai päässä. Vilkas vihaa rutiineja. Hän nukahtaa kesken romanttisen illan, elokuvan, teatteriesityksen tai seksin ellei se ole jotenkin mykistävän mielenkiintoista tai vastaavasti kestää alle vartin. Vilkas ei päästä itseään ja Lumikkiaan helpolla. Hän vaatii itseltään ja muilta liikaa, mutta ainoana ei itse sitä näe. Vilkkaan pitää olla aina menossa. Pysähtyminen tarkoittaisi kuolemaa, jota hän pakonomaisesti juoksee karkuun. Turhaan.

Valitse siitä sitten Lumikkina. 
Ehkä meidän Lumikkina olisi määriteltävä ehdot kääpiöillemme.
Ehkä meidän kääpiöinä olisi katseltava vähän peiliin ja kohdeltava Lumikkiamme paremmin.
Ehkä meidän silti pitäisi myös sietää.
Sopivassa suhteessa vaatia ja sietää.

Haluan olla sinun Lumikkisi ja parisuhdekääpiösi. 
Mieti sitä.

muse-time is running out

kauko röyhkä&riku mattila-helvetti